Me gustan mis compañeros :)

Hola, ¿que tal?

Tässä postaukessa voisin kertoo vähän mun koulusta, joka on siis Colegio Nacional Portoviejo. Mun piti siis mennä Cruz Del Norteen, mutta meidän aluevalvoja, Santiago, päätti että meen sittenki Colegio Portoviejoon. Miksi? Luultavasti siksi, että hän on töissä siellä. Sen on helppo pitää meihin yhteyttä ja me löydetään hänet helposti.

Opettajien tilat ja reksin kanslia

Luulin että Nacional Portoviejo on yksityinen koulu, koska olin kuullu että julkiset koulut on tosi huonokuntosia, mutta se onkin siis julkinen koulu. Siellä opiskellaan kolmessa vuorossa. Mä opiskelen aamuvuorossa joka on klo 7-12.30. Aamulla siellä on 2500 oppilasta, iltapäivällä toiset 1500 ja illalla 1000. Eli siellä on ihan sairaasti väkee.

Mun kaa samaan kouluun tuli myös neljä muuta vaihtaria; Luca ja Josepha Saksasta, Simon Tanskasta ja Håvard Norjasta. Maanantaina kun me mentiin koululle, kaikki oppilaat olivat kokoontuneena liikakentälle luokittain. Kättelimme Rehtoria ja hän kysyi mistä oppiaineista tykkäämme ja sijoitti meidät sen perusteella luokkiin. Minä päädyin luonnontieteitä opiskelevaan luokkaan.

Mun luokalla on melkein 50 oppilasta. Mulla oli heti ekalla tunnilla englantii, mikä oli mun kannalta mukava asia. Olin kyllä melko yllättynyt siitä millä lailla ne tunnit oikein menee. Kun opettaja tulee luokkaan, suunnilleen kukaan ei kiinnitä häneen huomiota, vaan juttelee keskenään kaikessa rauhassa. Sitten seuraa nimenhuuto ja luokassa on hirveä melu. En tajua miten oppilaat kuulevat oman nimensä. Eivätkä ne välillä kuulekkaan. Aina joku etupenkistä, joka on kuullut mitä ope on sanonu, kajauttaa ”Valencia!!!!”, tai ”Andres!!!”. Välillä opettaja saattaa korottaa ääntään ja kakaista ”silencio, por favor!”, ja neljäsosa luokan oppilaista saattaa kääntyä hetkeks kuuntelemaa.

Ja kaikki muistiinpanot sanellaa. Mutta koska luokassa on hirvee meteli, vaan etupenkissä istuvat pystyy kirjottaa muistiinpanot, samalla muut kopioi toisiltaan edellisen tunnin muistiinpanoja, juttelee toisten kanssa tai vaeltelee luokassa muuten vaan. Mäkin onnistuin kirjottaa (/kopioimaan) kaks sivua fysiikan muistiinpanoja heti ekana päivänä.

Tunnit on ihan sika lyhyitä. Melkein aina on samaa ainetta kaks tuntia peräkkäin. Yks tunti on joku 30 min, joten sillon ku on vaan yks ”tunti” niin ope ehtii nimenhuudon lisäks antaa läksyt, eikä paljoo muuta. Ekaks on neljä oppituntia, siis yleensä kahta oppiainetta, ja sitten on pieni tauko (ei voi sanoo et lounastauko ku kello ei oo ees 11), jollon voi käydä ostaa välipalaa.

Ekana päivänä seisoin pihalla ja katoin et ”jaa, kaikki kävelee tonne päin, pitäisköhän munkin mennä kattoo mitä siellä on”. No onneksi Andiana ja Jeny tulivat luokasta, ottivat mut käsikynkkään ja sano ”vamos Tara”. Selvisi sitten miks kaikki oli menossa jonnekin, ja mikä se jokin oli; välipalanmyyntipiste. Katoin aika järkyttyneenä et tohon tungokseenko mun täytys mennä, mut onneks Jeny tarjutu meneemään mun puolesta. Nyt selviän siitä ite.

Täällä rannikollahan on kouluvuosi ikään kuin puolivälissä. Kesäloma on tossa joulu-helmikuussa (Jee mulla on kolme kesälomaa puolentoista vuoden sisällä… :D). Syyskuussa on pieni ”kevät”-loma. Ja ennen sitä, jos oon ymmärtänyt oikein, on joku iso tapahtuma, jota varten kaikki luokat harjottelee nyt tanssinumeroa. Meidän luokka tansii meksikolaistyylisiä tansseja. Josephan luokka tanssii reggaettonia, se näyttää paljon vaikeammalta. Ja eilen näin jonkun ryhmän tanssivan Kolumbialaista cumbiaa(?)

Viime viikolla sovin musiikin open kanssa että tapaan hänet puol kolmelta yhes koulun rakennuksista. Siinä oli sitten jotain muutakin hämminkiä samaan aikaan koska, mun kyyti kotiin oli lähtenyt jo. Joten soitin mun siskolle ja selitin et mulla on viulutunti, tai jotain, mutta mun viulu on kotona. No mun sisko sitten tuli koululle mun viulun ja lounaan kanssa. Ja me odotettiin musiikin opettajaa. Kello oli puol kolme, mutta opettajaa ei näkyny missään. Kolmelta todettiin että, okei lähetään kotiin. No tänä maanantaina se musiikin ope tuli sit juttelee mulle ja kysy et miksi en ollut tullut paikalle edellisellä viikolla. Kävi ilmi, että oltiin aikaisemmin jutellessa kuulleet molemmat väärin. Hän oli sanonut kellonajaksi ”doce y media”, joka on siis puol yksi, ja mä olin kuullut että ”dos y media”, eli puol kolme. Ja kun olin sitten erikseen vielä varmistanut että ”dos y media” hän oli kuullut ”doce y media”. :D No sovittiin sitten että otan viulun seuraavana päivänä kouluun. Olin vähän huolissani kun hän sano että harjotukset on 8-10, koska mulla on koulua siihen aikaan. Mutta se ei ollut mikään ongelma.

Koulun alueella on monta rakennusta

Kun sitten menin 8 harjotuksiin, luokassa, joka on komannessa kerroksessa, oli pari kitaristii ja muutama rumpalisti sekä pari tyyppi, jotka osottautu saksofonisteiks. Musan ope ohjas mut parvekkeelle ja otti sen soittimensa mukaan (soitin=se soitin johon puhalletaan ja jossa on pätkä pianon koskettimista) ja rupes väsää mulle nuotteja. Me soitetaan kahta kappaletta. Toista en tiedä ja toinen on Marc Anthonyn Vivir mi vida (se on nyt soinu mun päässä neljä päivää). En oo edelleenkääbn ihan perillä mitä esitystä varten niitä kappaleita harjotellaan, mutta ei se mitään. Harjotuksissa on kivaa. Ja se musiikki! Mä niin nautin tästä lattari musasta, jossa on paljon erilaisii lyömäsoittimii ja rytmejä. <3

 

Mun koulupuku. Tykkään :)

In this text I could tell something about my school Colegio Nacional Portoviejo. I should had gone to Cruz Del Norte, but our Area Rep, Santiago, said that I go to Colegio Portoviejo. Maybe because he is working there. It´s easy to take contact to him. It´s also easy for him.

I thought Colegio Portoviejo is a private school because it´s look so nice, but it´s a public school. I have heard that public schools are dirty and look bad, but this is not. You can study there in three different time. In the morning, in the afternoon or at night. I study at the morning at 7 to 12.30. There are 2500 students in the mornings, the other 1500 students in the afternoon and 1000 students at night. It is really big school.

There are four other exchange students in my school; Luca and Josepha from German, Simon from Denmark and Håvard from Norway. When we went to the school on Monday, there were every student’s with their classes. We said hello to the headmaster. He asked us what subjects we like and then he show us what was our class. I´m in the science class.

There are almost 50 students in my class. I had English lesson first, that was really nice. I was really surprised when I saw how lessons are. When teacher come to the class no one react. Everybody just keep talking. Then it´s time to roll-call and there are so much noise in the class. I can understand how the students can hear their names. And sometimes they can´t. Then some in the front of the class jells “Valencia!!!” or “Andres!!!”. And sometimes teacher can raise her/his voice and say “silencio, por favor!” and then only 25 % of the students turn to listen what teacher want to say.

Teacher dictates the notes. It means that students in the front write the notes and the rest copy at the same time notes from last lesson, or talk to with friends or walk around the class.

Classes are really shorts. We have almost always the same subject two lessons.  One lesson is about 30 minutes. We have first four lessons which means two different subjects. And then we have little break. You can´t say that is lunch break, because it´s like 10.30 or less. It´s snack break.

On the first day I stood in the yard and thought “ou everybody is going there, maybe I should also go and watch what´s going on there” But luckily Adriana and Jeny came from the class and said “vamos Tara”. Well, I found out why everybody were going somewhere and what that was. It was the kiosk where people bought snacks. There were so many students there, but Jeny said that she can buy me something so I haven´t go there. Now I can buy my snacks by myself.

Here in the coast it´s like spring session now. We have “summer holiday” in December-February. In next month we have small “spring” vacation. And before that we have some kind of event. And every classes dance there. Our class dance Mexican dances. Josephas class dances reggaetton, it looks like much more difficult than ours. And yesterday I saw some class dancing cumbia, what is from Colombia.

In last week I appointed with music teacher that we will meet after school at half past two. There were some distractions, because my lift to home was already went. So I called to my sister and she came to the school with my viola and lunch. And then we wait the music teacher, but he never came. At three o´clock we went to home. So, on Monday music teacher asked me why I didn´t come last time. We realised that we had both heard wrong when we talked first time. He had said “doce y media” what means half past twelve and I had heard “dos y media” what is half past two. When I checked the time I asked “dos y media” and he heard “doce y media”. :D Well we appointed that I´ll take my viola with me in the next day. 

I was a little bit worried when he said that we will practise at 8-10 o´clock because I have classes in the same time. But that wasn´t problem. When I went to the music class, what is in the third floor, there were a couple guitarists, a few drummer and few saxophonist. We play two songs. I don´t know the other, but the other is Marc Anthony´s Vivir mi vida. I´m not sure what event for we are practising, but I don´t care. Rehearsals are really nice. And I love that music! So much different rhythms and many different percussions. <3

Amigas Adriana y Karolina <3

Näihin tunnelmiin ¡Adios!

Tara J

Una samana

¡Hola todos!

Tää ois nyt sitten ensimmäinen postaus täältä pallon toiselta puolelta. Voisin vaikka nyt ekaksi kertoo lyhyesti meidän matkasta. Heräsin siis keskiviikkona kello kahdelta aamulla, söin vähän aamupalaa, tai siis yöpalaa, ja halasin äitiä ja pikkusisaruksiani. Sitten lähettiin ajaa isän kaa Helsinki-Vantaalle. Matka oli sen normaalin kaks tuntii. Lentokentällä hyvästelin vielä iskän. Ja sitten matkaan. En ollut aikaisemmin viikolla oikeasti itkenyt, mutta lentokentällä pato aukes. Silloin oltiin OIKEESTI lähdössä VUODEKS pois kotoa!

Lento Amsterdamiin oli suunnilleen kolme tuntia. Lähdimme Suomesta klo 7 ja olimme Hollannissa n. klo 9, mutta tunnin aikaero… Amsterdamissa teimme uudet turvatarkastukset. Mun viulu piippas oikein kunnolla ja se virkailija katto mua ”hahaa nyt jäit kiinni”-ilmeellä. Se kone piippas siinä varmaan minuutin, mutta kukaan ei halunnu avata tai kattoo mun viulukoteloa. -.-” 

välilasku Amsterdamissa

Lentokoneessa bongasimme sveitsiläisiä vaihtareita. Kun oli asetettu paikoillemme, ryhdyimme yhdessä tuumin kahden muun suomivaihtarin, Mimin ja Annin kanssa nukkumaan. Lento oli tosi pitkä 12 ja puol tuntia. Lennon aikana bongasimme lisää vaihtareita Tanskasta ja Saksasta. Saavuttuamme Quitoon saimme huomata, että meitä olikin samalla lennolla tosi monta.

Lentokentältä menimme sitten bussilla saapumisvalmennus paikkaan, joka oli nunnien ylläpitämä majotuspaikka. Kello oli siinä vaiheessa jotain puol viis. Olin super väsynyt. Kun sitten päästiin päivän lopuks nukkumaan, laskin että olin valvonut sinä ”päivänä” n. 28 tuntia. Mutta meidän pahaks onneks meidän huoneeseen tuli puol yheltä yöllä vielä kaks vaihtarii, jotka olivat tulleet eri lennolla.

Seuraavina kahtena päivänä tutustuimme Ecuadorin kulttuuriin, maantieteeseen, tehtiin eri tehtäviä ja puhuttiin siitä, millasta on olla vaihtari. Käytiin hakemassa oleskelulupa ja tutustuttiin Ecuadorilaiseen ruokaan.

Lauantaina sitten jakauduimme kaupunkeihimme ja lähdimme bussimatkalle kohti tulevaa kotia. Santo Domingoon, Portoviejoon ja Mantaan menijät menivät samalla bussilla. Portoviejoon oli tulossa yhteensä 7 vaihtaria; neljä Saksasta, yks Norjasta, yks Tanskasta ja minä Suomesta. Bussimatka kesti kuus tuntia, mutta matkalla nähtiin kauniita maisemia. Ne vuoret olivat vaan ihan mielettömän upeita. Nähtiin myös lehmiä laiduntamassa laaksoissa ja jyrkissä mäissä, lampaita, kanoja, hevosia ja aaseja. Bongattiin myös ensimmäinen laama moottoritie varresta. Ajettiin hetken matkaa jossain laaksossa, jossa virtas joki, joka oli kaunis. Myös kymmeniä pieniä nättejä vesiputouksia oli matkalla. Puolet kaikesta jäi varmaan näkemättä, ku yritin nukkua ees vähän matkalla.

Meidän Aluevalvoja ja meidän perheet olivat meitä vastassa, kun saavuimme Portoviejoon. Lähdimme siitä sitten perheittemme kanssa koteihin. Asun ihan uudessa rivitalossa. Asuinalue on vielä rakenteilla. Osaa rivitaloista rakennetaan tälläkin hetkellä. Tänne on tulossa myös uima-allas, mutta saa nähdä, ehdinkö näkemään sitä. Tällä ei oo vielä langatonta verkkoyhteyttä, joten mun täytyy mennä nettikahvilaan, jos haluun postaa tänne jotain… Ens kerralla voisin kertoo jotain mun koulusta, joka ei ookkaan Cruz Del Norte, vaikka luulinkin niin.

This is the first text from here, from the other side of the earth. First I can tell something about our travel. I woke up at two o´clock in the morning, eat some “breakfast” and give a hug to my mom and little siblings. Then we drove to Helsinki-Vantaa with my dad. At the airport I said farewell to my dad. And then, let´s go. I haven´t cried before on the week, but I did it at the airport. Because I was REALLY going to move to Ecuador for A YEAR!

Flight to Amsterdam took about three hours. We left from Finland at 7 and were in Amsterdam at 9 but there is one hour difference… In Amsterdam we did new security check.

In the airplane we saw exchange students from Austria. When we found our place in the airplane we, Me Mimi and Anni, started to sleep. The flight was really long 12 and a half hours. We saw more exchange students from Denmark and German. When we landed to Quito, we noticed that there were really many exchange students on our flight. 

We went from the airport to arrival orientation place, which was maintained by nuns. It was about half past 4. I was super tired. I had been about 28 hour awake. And at the night two exchange students came to our room. They were come to Quito on different flight.

In next two days we meet Ecuador´s culture, geography, we did different kind of exercises and talked about what is to be exchange student. We went to ask staying licence(?) and eat Ecuador´s food.

On Saturday we took a bus ride to our new homes. Students to Santo Domingo, Portoviejo and Manta were in the same bus. There are 7 students in Portoviejo; four from German, one from Norway, one from Denmark and me from Finland. The bus ride to Portoviejo took 6 hours, but on the way we saw beautiful scenery. Those mountains are so incredible. We saw cows in the valleys, sheep, chickens, horses and donkeys. We saw also one lama. We drove a little time in some valley where was a river, which was really beautiful. There were also tens of little waterfalls. But I try to sleep a bit on the bus, so I didn´t everything.

Our area rep and our families were waiting for us when we arrived. Then we want to our new home with our families. I live in new terrace. The neighbourhood is not ready yet. There will be also swimming pool someday, but don´t know if I will see it on this year. We don’t have wifi in this area, so I have to go to internet café if I want to write here. On next time I could tell something about my school, which is not Cruz Del Norte. I thought it was that, but wasn´t.

Chao hasta luego!Tara

Adiós los familiares!

¡Hola!

Tänään pidettiin sellaiset pienimuotoiset läksiäiset. Me oltiin kutsuttu vaan sukulaiset. Eno perheineen kävivät jo perjantaina. Tänään oli paikalla sitten mummu, pappa ja kaksi tätiä puolisoineen sekä serkun koirat :). Oli mukavaa ja aurinkokin paistoi soivasti niin, että saatiin otettua muutamia kuvia. Me tehtiin eilen äidin kanssa jättimäinen suklaakakku. Meinasin saada jonkun suuklaakakkuyliannostuksen, kun siitä ensimmäisestä palasta tuli aivan hervottoman kokoinen XD.



Perjantaina kaksi parasta ystävääni olivat meillä yötä. Huomenna käymme vielä kahvilla pienellä kaveriporukalla. En pitäny mitään isoja läksiäisiä, mutta pidän sitten kotiinpaluujuhlat.

 
Mulla tulee kyllä niiiiin ikävä mun perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Mutta onneksi he ovat täällä sitten kun tuun takaisin.

Täytyy alkaa tekemään tarkkaa pakkauslistaa ja hoitaa vielä joitakin asioita. Ajattelin myös selailla meidän valokuvia ja käydä teettämässä niitä, ettei tarvi aina kaivaa konetta esiin ku haluaa näyttää kuvia suomesta.

Odottelen tässä vielä mun passia takaisin. Se lähetettiin keskiviikkona Tukholmasta viisumireissulta. Toivottavasti se tulee huomenna postissa.

Nyt on enää kaksi täyttä yötä, jolloin vois nukkua kunnolla, mutta kun jännittää niin hirveesti, etten meinaa pystyä nukkumaan ollenkaan. Osaan onneks nukkua lentokoneessa, meinaan 12 tunnin lento Amsterdamista Quitoon saattaa tuntua meeelko pitkältä. Ehkä aika kuluu nopeemmin jos nukun…

Today I got a leaving party.  We had invited only relatives. My uncle visited us with his family last Friday.  Today there were granny, granddad, two aunts whit their husbands and the dogs of my cousin :). It was nice and the sun was shining so we could take a few pictures. I made a giant chocolate cake with mom yesturday. I almost got too much chocolate, because the first piece of cake was so big XD.

On Friday two of my best friends were here all night. Tomorrow I´ll go to a cafe with my friends. I haven´t got a big leaving party but I´ll have bigger welcome party.

I´ll miss my family, relatives and friends so much. But luckily they will be here when I come back.

I have to make packing list and do a few things. I´ll also check our photos and print some, so I won´t always have to have computer if I wanted to show some pictures from Finland.

I´m still waiting my passport with a visa. They sent it from Stockholm last Wednesday. I hope it´ll be with post tomorrow.

Now there´s only two nights when I can really sleep, but I´m so excited. It feels like I can´t sleep at all. But luckily I can sleep in the airplane. Well, the flight from Amsterdam to Quito takes 12 hours, so it takes reeeeally long time. Maybe time will run faster if I sleep. 

 

¡Chao! Tara

Ocho noches antes de ir

Hola,
reilu viikko kulunut siitä kun sain perhetiedot ( no okei melkein kaks viikkoo). Oon jutellut muutaman kerran siskoni kanssa sähköpostin välityksellä. Hän kertoi muun muassa että menen kouluun, jonka nimi on Cruz del Norte. Se vaikutta ihan mukavalta.

Käytiin perjantaina ostamassa mulle matkalaukku. Valitsin sellasen tilavan mallin. Oon ottamassa mun viulun mukaan sinne Ecuadoriin (siskokin sitä toivoi viestissään :)), joten en saa ottaa lentokoneeseen trollia, vaan pienen käsilaukun. No täytyy tunkee sit vaan viululaukku täyteen jotain pientä ja laittaa nuotit ruumaan. :)
 Käytiin myös ostaa tuliaisia ja jotain suomesta kertovia kirjoja. Akateemisesta kirjakaupasta löyty sellasii perus suomikirjoja espanjaks, niin ostetiin sit yks sellanen. Lisäks ostettiin Tatun ja Patun Suomi englanniks. Käytiin myös Iitalassa, ku sieltä löytyy kaikkea suomalaista. Löydettiin muun muassa vanerinpaloista koottavia poroja. Ostettiin niitä sit muutama, että voin antaa jollekulle sitten.

Enää kahdeksan yötä nukuttava ennen kun pääsen lentokoneen kyydissä sitten Ecuadoriin. Siis jos sitä viimestä yötä voi ees kutsua yöks. Kentällä täytyy olla meinaan jo puol viideltä...



 I got my information of my host family about one week ago. I have sent a few emails to my sister. She told me that I´ll go to a school called Cruz del Norte. It looks nice.
  We bought me a big suitcase last Friday. I´ll take my violin with me to Ecuador (my sister hopes that too :)) so I can´t take a trolley to the airplane, only a little handbag.
  We were shopping souvenirs and books that tell about Finland. We found Finnish books in Spanish, so we bought one of those. In addition we bought Tatu and Patu´s “This is Finland” book. We also were in Iittala shop, because there is lots of Finnish things. We found for example self-assembly reindeer. So we bought few of those that I can give something little to someone.
   There are only eight nights before I´ll fly to Ecuador. Well if the last night can count because we have to be at airport at 4.30am...

Adiós,
Tara