Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhe. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Mi cumpleaños y algo mas

Holis,

Oon taas vähän unohtanut kirjoittaa, mutta nyt sitten vihdoin ryhdistäydyin ja rupesin kirjoittamaan.

Viime kuun puolella aloitimme, me vaihto-oppilaat, sosiaalityö SOLCA-nimisessä syöpäsairaalassa. Menin aamuisin noin puoli yhdeksältä sairaalan. Sairaalassa on vapaaehtoisvoimalla toimiva naisten komitea, joka aamuisin jakaa sairaalan asiakkaille teetä ja keksejä. Meidän tehtävänä oli auttaa heitä. Työ ei sinänsä ollut kovinkaan vaikea, eikä vienyt kovin paljoa aikaa, mutta oli mukava. Naistoimikunnan rouvat olivat oikein mukavia. Aina välillä jos meillä oli ylimääräistä aikaa, niin saatoimme mennä leikkimään lasten kanssa. Viimeisenä päivänä me saimme hienot diplomit sairaalalta.




Yhtenä lauantaina papín serkku meni naimisiin ja sen häät olivat merenrannalla. Oli aika hienoa. Ja meidän perhettä Quitosta tuli myös häihin. Oli kiva taas tavata heitäkin. Ja häiden jälkeen osa heistä jäivät muutamaksi päiväksi tänne. Pelasimme perheen kanssa Graniumia muutama iltana, vai pitäisikö sanoa yönä. Tosi kivaa oli, vaikka seuraavana päivänä saattoi kyllä hieman väsyttää.




MIESpaciolla kuoro- ja kitararyhmät yhdistettiin yhdeksi isoksi musiikkiryhmäksi. Meillä oli heti ensimmäisenä melko tiivis viikko harjoittelua. Meillä oli suunnitteilla yks esiintyminen toisessa Pahan-nimisessä kaupungissa. Ja sitä varten me harjoiteltiin joka päivä. Ecuadorin presidentti oli tulossa katsomaan esityksiä myös. Meille ostettiin valkoiset kauluspaidat esitystä varten. Mutta esityspäivän aamuna meille kerrottiinkin, ettei me mennäkään enää esiintymään. Kaikki olivat hämmästyneitä, ettei me enää mennäkään, mutta menimme sitten pienemmän ryhmän kanssa viettämään aikaa yhteen puistoon.

Piknikillä Jenyn perheen kanssa (Jeny ottamassa kuvaa..)

11. huhtikuuta oli mun synttärit. Kutsuin noin kymmenen kaveria juhlimaan pienesti mun täysi-ikäisyyttä. Vietimme iltaa mun mummun luona. Kivaa oli. Ja sain muutamia lahjoja. Mamílta paidan, siskolta huivin, tädiltä ja serkulta hiusklipsin ja kynsilakkaa, muutamilta kavereilta suklaata ja yhdeltä kaverilta kellon.

Valitettavasti mulla oli hieman kuumetta sinä päivänä. Ja seuraavana päivänä mun tilani huononi ja lauantain ja sunnuntain olin vuodepotilaana. Luultavasti mulla oli dengue, joka tulee hyttysistä. Tosi ikävä sairastaa. Ja nyt mulla on taudin jäljiltä vielä yskä, mutta toivon mukaan se menee pian ohi. Vajaan kahden viikon päästä on Galapagos-reissu. Olisi kiva olla terveenä sitä varten J




I've forgotten to write again, but now, finally I began to write.

Last month we exchange students, started social work in SOLCA what is a cancer hospital. I went to the hospital about half past eight in the morning. In the hospital there is a Women's committee and that shares tea and biscuits to costumers. And we had to help them. The work itself wasn’t very difficult and didn’t take so much time, but it was nice. The ladies of the Women's Committee were very nice. Sometimes, if we had extra time we were able to go play with the kids. On the last day we got diplomas from the hospital.


Jesuksen synttärit :)

One Saturday, the cousin of my host dad got married and the wedding was on the beach. It was pretty cool. And some of our family came from Quito to the wedding. It was nice meet they again. And after the wedding, some of them stayed for a few days here. We played Granium with the family on few evenings, or should I say night. Was really fun, even though next day I was a little tired.

In MIESpacio choir and guitar groups were mixed into one big music group. We had planned to go to one town called Pahan to perform. And for that we practiced every day. Ecuador's president was coming to see the performances. They bought us white shirts. But on the morning of the presentation, we were told that we won’t go to perform. We all were surprised, but then we went to the park to send time together with a little smaller group.

April 11 was my birthday. I called about ten friends to celebrate my birthday. We spent the evening in my granny's house. It was fun. And I got a few gifts. My host mom gave me shirt, scarf from my sister, hairclips and nail polish from my aunt and cousin, one clock from one friend and chocolate from few friends.


Unfortunately, I had fever that day. And the next day my condition worsened, and Saturday and Sunday I was in my bed whole day. Probably I had dengue, which will be mosquitoes. Real nasty sick. And now I have still cough, but I hope that it will pass soon. In less than two weeks I have a trip to the Galapagos. It would be nice to be healthy for it J




Sellaista tällä kertaa, toivon mukaan seuraavaa tekstiä ei tarvitse odottaa kuukautta…


Chao :*
 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Adiós los familiares!



¡Hola!
Tänään pidettiin sellaiset pienimuotoiset läksiäiset. Me oltiin kutsuttu vaan sukulaiset. Eno perheineen kävivät jo perjantaina. Tänään oli paikalla sitten mummu, pappa ja kaksi tätiä puolisoineen sekä serkun koirat :). Oli mukavaa ja aurinkokin paistoi soivasti niin, että saatiin otettua muutamia kuvia. Me tehtiin eilen äidin kanssa jättimäinen suklaakakku. Meinasin saada jonkun suuklaakakkuyliannostuksen, kun siitä ensimmäisestä palasta tuli aivan hervottoman kokoinen XD.


Perjantaina kaksi parasta ystävääni olivat meillä yötä. Huomenna käymme vielä kahvilla pienellä kaveriporukalla. En pitäny mitään isoja läksiäisiä, mutta pidän sitten kotiinpaluujuhlat.
 
Mulla tulee kyllä niiiiin ikävä mun perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Mutta onneksi he ovat täällä sitten kun tuun takaisin.

Täytyy alkaa tekemään tarkkaa pakkauslistaa ja hoitaa vielä joitakin asioita. Ajattelin myös selailla meidän valokuvia ja käydä teettämässä niitä, ettei tarvi aina kaivaa konetta esiin ku haluaa näyttää kuvia suomesta.

Odottelen tässä vielä mun passia takaisin. Se lähetettiin keskiviikkona Tukholmasta viisumireissulta. Toivottavasti se tulee huomenna postissa.

Nyt on enää kaksi täyttä yötä, jolloin vois nukkua kunnolla, mutta kun jännittää niin hirveesti, etten meinaa pystyä nukkumaan ollenkaan. Osaan onneks nukkua lentokoneessa, meinaan 12 tunnin lento Amsterdamista Quitoon saattaa tuntua meeelko pitkältä. Ehkä aika kuluu nopeemmin jos nukun…




Today I got a leaving party.  We had invited only relatives. My uncle visited us with his family last Friday.  Today there were granny, granddad, two aunts whit their husbands and the dogs of my cousin :). It was nice and the sun was shining so we could take a few pictures. I made a giant chocolate cake with mom yesturday. I almost got too much chocolate, because the first piece of cake was so big XD.
On Friday two of my best friends were here all night. Tomorrow I´ll go to a cafe with my friends. I haven´t got a big leaving party but I´ll have bigger welcome party.

I´ll miss my family, relatives and friends so much. But luckily they will be here when I come back.
I have to make packing list and do a few things. I´ll also check our photos and print some, so I won´t always have to have computer if I wanted to show some pictures from Finland.
I´m still waiting my passport with a visa. They sent it from Stockholm last Wednesday. I hope it´ll be with post tomorrow.
Now there´s only two nights when I can really sleep, but I´m so excited. It feels like I can´t sleep at all. But luckily I can sleep in the airplane. Well, the flight from Amsterdam to Quito takes 12 hours, so it takes reeeeally long time. Maybe time will run faster if I sleep. 

 



¡Chao! Tara

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Por fin! Tengo familia :)

Hola!
Viikkon ajan olen vahdannut sähköpostilootaani aamuin illoin (ja ihan muutamia kertoja vaan päivän mittaan). Ja tänään mua onnisti: sain perhetiedot!! Vihdoin. Tätä oli odotettu jo kauan. Sähköpostin latautuminen ei oo ikinä kestäny niin kauaa. Ilmotin tietenkin heti äidille ja siskolle, joiden kaa olin autossa, ja soitin sit heti perään iskälle ja mummulle.
 Eli siis. Mun perheeseen kuuluu äiti, joka on sairaanhoitaja, 20-vuotias isosisko ja koira. Oon aina ollu isosisko, nyt saan olla pikkusisko :) Mulle on siellä oma huone. Ja kaupunki on Portoviejo, joka on 30 km päässä Tyyneltämereltä. Siellä on noin 250 000 asukasta eli se on suunnilleen samankokoinen kuin Tampere.



 Lähtöön on vielä kolme viikkoa, tai enää kolme viikkoa. Riippuu vähän siitä miten ajattelee. Niin paljon aikaa vielä jäljellä. Kolme viikkoo on melkein kuukausi, mutta silti vaan kolme viikkoo jäljellä. Jos miettii kuinka nopeesti aika tuntuu kuluvan yleensä, sitä melkein toivoo, että aikaa olisi enemmän kuin kolme viikkoa. Melkein.

Mutta tästä on hyvä jatkaa. Nyt tiedän minne olen menossa. Seuraavaksi mun täytyy lähettää host-äidille sähköpostii. :)

And now briefly in English.
 So today I got email, from YFU, where they told me that I will go to Portoviejo. It´s about 30 kilometres from the Pacific coast. There live about 250,000 people so it´s like Tampere. There I´ll have mother who´s a nurse, and 20 years old sister. I have been always a big sister, now it´s time to be a little sister :)
 There´s three weeks still or only left. It depends how you think of it. Three weeks is almost a month, but time runs fast, and I almost hope that there would be more time left. Almost.
 Anyway, now I know where I´m going. Next I have to send email to my host mom :)

Tara