keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Por fin! Tengo familia :)

Hola!
Viikkon ajan olen vahdannut sähköpostilootaani aamuin illoin (ja ihan muutamia kertoja vaan päivän mittaan). Ja tänään mua onnisti: sain perhetiedot!! Vihdoin. Tätä oli odotettu jo kauan. Sähköpostin latautuminen ei oo ikinä kestäny niin kauaa. Ilmotin tietenkin heti äidille ja siskolle, joiden kaa olin autossa, ja soitin sit heti perään iskälle ja mummulle.
 Eli siis. Mun perheeseen kuuluu äiti, joka on sairaanhoitaja, 20-vuotias isosisko ja koira. Oon aina ollu isosisko, nyt saan olla pikkusisko :) Mulle on siellä oma huone. Ja kaupunki on Portoviejo, joka on 30 km päässä Tyyneltämereltä. Siellä on noin 250 000 asukasta eli se on suunnilleen samankokoinen kuin Tampere.



 Lähtöön on vielä kolme viikkoa, tai enää kolme viikkoa. Riippuu vähän siitä miten ajattelee. Niin paljon aikaa vielä jäljellä. Kolme viikkoo on melkein kuukausi, mutta silti vaan kolme viikkoo jäljellä. Jos miettii kuinka nopeesti aika tuntuu kuluvan yleensä, sitä melkein toivoo, että aikaa olisi enemmän kuin kolme viikkoa. Melkein.

Mutta tästä on hyvä jatkaa. Nyt tiedän minne olen menossa. Seuraavaksi mun täytyy lähettää host-äidille sähköpostii. :)

And now briefly in English.
 So today I got email, from YFU, where they told me that I will go to Portoviejo. It´s about 30 kilometres from the Pacific coast. There live about 250,000 people so it´s like Tampere. There I´ll have mother who´s a nurse, and 20 years old sister. I have been always a big sister, now it´s time to be a little sister :)
 There´s three weeks still or only left. It depends how you think of it. Three weeks is almost a month, but time runs fast, and I almost hope that there would be more time left. Almost.
 Anyway, now I know where I´m going. Next I have to send email to my host mom :)

Tara


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Quiero ir al mundo!

Hei kaikki! Olen 17 vuotias lempääläläinen tyttö, joka on lähdössä ensi vuodeksi Ecuadoriin vaihto-oppilaaksi. Olen käynyt lukiota vuoden ja ollut  kolmella lyhyen espanjan lukiokurssilla. Harrastan alttoviulun soittoa ja ratsastusta. Tykkään lukea tosi paljon ja tehdä omilla käsillä kaikenlaista. Lähtö on 14.8, eli alle kuukauden päästä. Ja sain tän blogin pystyyn jo tässä vaihteessa... Heheheh :) Järjestönä toimi YFU, jonka kautta äiti on ollut vaihdossa Hollanissa.


Ecuador ei ollut ensimmäinen vaihtoehtoni, eikä se ollut ainoa lattari maa johon hain. Ensimmäisellä paikalla oli Meksiko, mutta ongelmana oli se, että olen kasvissyöjä. Mutta ei se mitään. Ecuador kuulostaa ja tuntuu hyvältä valinnalta. Ja mitä enemmän olen lukenut tai kuullut juttuja maasta, sitä kiinnostavammalta se on alkanut tuntua.

 Muutamia faktoja Ecuadorista. Ecuador on hieman pienempi maa kuin Suomi, mutta siellä asuu yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin täällä. Se on Etelä-Amerikassa ja sen naapurimaihin kuuluvat Kolumbia ja Peru. Ecuador jaetaan neljään maantieteellieen osaan; viidakkoon, vuoristoon, rannikkoon ja Galápagossaariin. YFU sijoittaa vaihtareitaan joko rannikolle tai vuoristoon.
 Sää on erilainen eri osissa maata, johtuen maantieteellisisä seikoista. Vuoristossa saattaa laskea lämpötila yöllä jopa seitsemään asteeseen ja nousta päivällä 25 tuntumaan. Kun taas rannikolla on koko ajan yli 20 astetta lämmintä. Joulu-helmikuussa siellä voi olla jopa yli 30 astetta!
 Ecuador on tasavalta ja sen presidentti on tällä hetkellä Rafael Correa. Siellä pitäis olla tänä vuonna presidentin vaalit, eli saa nähdä onko Correa presidenttinä, kun lähden Ecuadorista.
 Ecuadorissa käytetään USA:n dollareita. Ja vaikka panamahatun nimi viittaakin Panama-maahan, ne on kotoisin Ecuadorista. Ecuador tuottaa katkarapuja, leikkokukkia, banaaneja, öljyä, kahvia ja kaakaota. Suomessakin myydään ecuadorilaisia banaaneja :) Miksköhän kiinnitin siihen huomiota?
 Että sellanen infopläjäys.

En oo vielä saanut perhetietoja, mikä on ikävää. Tässä vaiheessa haluais jo tietää minnepäin on menossa ja ketä siellä perheessä on. YFU:n kautta on lähdössä kolme vaihtaria Ecuadoriin. Molemmilla on jo perhe. Toinen sai perhetiedot viikko sitten ja toinen sai eilen. Ainahan jonkun täytyy olla viimeinen, mutta silti ois kiva saada jo se tieto.
 Onhan tässä kuitenkin vielä reilu kolme viikkoo aikaa jäljellä. Täytyy käydä vielä matkalaukkuostoksilla ja hammaslääkärissä. Ja nähdä kavereita ja sukulaisia. Ja opetella lisää espanjaa. Yrittää lukea lisää juttuja Ecuadorista.

Toivottavasti mun pakkaaminen sujuu sitten ees vähän paremmin kuin tässä... ;)
Että ellaista näin ekalla kerralla. Toivottavasti seuraavalla kerralla osaan jo sanoa minne olen menossa :)
Tara