Perú y nuevo pasatiempo

Hola todos.

Edellisestä tekstistä on taas kulunut taas jonkin verran aikaa... Mulla on vaan ollut niin paljon tekemistä, tai tekemisestä toipumista, etten ole ehtinyt kirjottaa.

Noin kaks viikkoa sitten, siis oikeastaan samalla viikolla kun palasin sieltä Oriente-reissulta, lähdin mun papín ja veljen, Edun kanssa Peruun. Me mentiin papín ystävien Rocion ja Miguelin kanssa. Me vuokrattiin auto ja lähettiin Portoviejosta joskus viiden kuuden maissa perjantaina. Ajoimme ensin Guayaguiliin, sieltä Machalaan ja sitten Ecuadorin ja Perun rajalle Aguas verdesiin. Saavuimme rajalle joskus puoli yhdeltä. Rajalla sain mun passiin Ecuadorista lähtöleiman ja Peruun saapumisleiman. Auton kanssa kesti vähän kauemmin, joten about tunnin päästä pääsimme jatkamaan matkaa ensin kohti Tumbesia, sitten Piuraa ja Chiclayo kunnes saavuimme Trujilloon.

En Perú

Trujillo on Perun kolmanneksi suurin kaupunki. Siellä asuu noin kolme kertaa niin paljon ihmisiä kuin Tampereella. Perussa asuu noin kaks kertaa niin paljon ihmisiä kuin Ecuadorissa eli noin kuusi kertaa enemmän kuin Suomessa. Perun valuutta on nuevo sol. Yksi dollari on noin 2,7 solia. Peru on köyhempi kuin Ecuador, ja siksi kaikki on halvempaa siellä kuin Ecuadorissa. Ostin yhdestä kioskista kaksi mandariinia ja yhden omenan ja se maksoi yhteensä vähän alle puoli solia… Ja jos ostan ne täällä Ecuadorissa, niin se maksaisi varmaan vähän reilun puoli dollaria. Eli joku puolitoista solia… Ja muutenkin hinnat ei näyttänyt miltään ihan hirveiltä. Esimerkiksi joku normaali t-paita näytti maksavan 30 solia, mutta koska se tosiaan oli solia, niin se oli vähän reilu 10 dollaria.

Matka kesti kaiken kaikkiaan 19 tuntia. Mun selkä oli hiukan jumissa matkan jäljiltä. Ai niin joo, poliisi pysäytti meidät Perun puolella kahdesti. Ensimmäinen kerta oli pian rajan ylityksen jälkeen. Sanoivat, että valoissa on jotain häikkää. Mutta pienen neuvottelun jälkeen annoimme poliisille 100 solia ja homma oli sillä selvä. Toinen kerta oli lähempänä Trujilloa. Oltiin juuri risteyksessä katselemassa mihin meidän pitäisi mennä, kun poliisi viittoili meitä luokseen. En tiedä olikohan sillä poliisilla jotain ”oikeatakin” asiaa, mutta jos oli, niin asia unohtui, kun kysyimme tietä Trujilloon. Poliisi vain neuvoi meille tien, kiitimme, ja jatkoimme matkaa.

En una tienda 

Lauantai-iltana menimme stadionille katsomaan jalkapalloa. Näimme Kolumbia-Guatemala -pelin. En sinänsä hirveästi tykkää jalkapallosta, mutta kun me oltiin paikan päällä katsomassa sitä, niin se olikin paljon mielenkiintoisempaa. Jopa toi Kolumbia-Guatemala peli, vaikka koko pelin aikana saatiin tehtyä vain yksi maali. Ecuador-Peru -peli puolestaan oli paljon kiinnostavampi. Ecuador voitti Perun 3-2. Me oltiin suunnilleen ainoat Ecuadorin puolella olevat katsojat. Stadion oli täynnä punapaitaisia perulaisia. Rocion ja Miguelin poika, 17 vuotias Miguel, pelaa Ecuadorin joukkueessa. Nämä kisat olivat siis junnuille. Yläikäraja oli 18 v.. Miguel teki Ecuadorin ensimmäisen maalin.

En Perú

Sunnuntai meni kaupungilla pyöriessä ja shoppaillessa. Maanantaina mentiin sitten katsomaan uudestaan jalkapalloa. Valitettavasti Ecuador hävisi Kolumbialle L. Heti pelin loputtua juoksimme autolle ja lähdimme ajamaan takaisin Ecuadoriin. Tiistain puolella rajan ylitettyä pysähdymme Huaguillasiin, joka on siis ihan Perun ja Ecuadorin rajalla. Kävimme vielä pienellä kävelyllä Perun puolella. Se oli aika hauskaa. Kävelimme yhden joen yli ja sillan yllä oli sellainen suuri juliste, jossa toivotettiin tervetulleiksi Peruun, ja takaisin tullessa Ecuadoriin.

Pari viikkoa sitten keskiviikkona mun yks kaveri Karoliina vei mut ja Adrianan kuoron pääsykokeisiin. Tai siis menimme sellaiseen ”nuorisokeskukseen”, jossa on teatteria, kitaran opetusta, partiota ja kuoro. Siellä on myös joku ryhmä 18-27 vuotiaille nuorille, jotka eivät opiskele, eivätkä tee töitä. Paikka on kai valtion rahoittama, tai ainakin avustama. Mutta opettajat ovat vapaaehtoisia, joten sinne meneminen ei maksa mitään. Me mentiin sinne kuoron tiloihin ja tavattiin uusia ihania ihmisiä. Me aloitettiin tekemällä äänenavausharjoituksia tietokoneelta tulevan nauhan perään. Sitten jakauduimme kahteen tilaan, tytöt ja pojat, harjoittelemaan. Ihmettelin, hieman etteikö heillä ole opettajaa. Mutta opettaja olikin vain Ecuadorilaiseen tyyliin hieman myöhässä, siis kaksi tuntia… No harjoitusten jälkeen opettaja istutti mut tuolille hänen viereensä ja esitti muutaman kysymyksen. Opettaja pyysi minua laulamaan jotain. Kaikki muut kuorolaiset olivat paikalla ja katsoivat mua. Oli hieman hermostuttavaa... Sen jälkeen lauloin opettajan kanssaan asteikon, hän määritti äänialani ja lauloin hänen perässään yhden fraasin, ja siinä kaikki. Kokeen jälkeen hän sanoi, että tervetuloa kuoroon, olet sopraano. Seuraavaksi oli sitten Adrianan vuoro. Hänkin pääsi kuoroon. Nyt sitten käyn (ainakin) kolmesti viikossa kuorossa. Ja se on ihan super kivaa. Muistelen täällä viime kevään kuorotunteja, jotka olivat hieman tylsiä, ja kuinka se puolitoista tuntia tuntui aina ikuisuudelta. Täällä kolme tuntia hyvässä seurassa hurahtaa aivan huomaamattani. Siis ihmiset siellä kuorossa on aivan mahtavia!! J

En Perú

Eilen oli ylösnousu ennen kahdeksaa. Söin tosi nopeasti aamupalaa ja lähdin mamín ja Camilan kanssa hakemaan abuelitaa (mummua) ja Håvardin mamía. Abuelita toimii Lions clubissa. Mamí ja Håvardin mamí olivat mukana auttamassa. Lähdimme kaikki Portoviejon lähistöllä sijaitsevaan kylään. Kylässä oli sellainen suljettu aukio (voikohan noin edes sanoa), jossa oli kaksi betonista rakennusta. Pystytimme sinne vapaaehtoisvoimalla toimivan terveyskeskuksen. Paikalla oli oikeita lääkäreitä, joilla oli omat pisteet, joissa he työskentelivät. Oli kaksi pistettä niin sanotulle normaalille lääkärihoidolle, yksi gynekologille, urologille, neurologille, diabeetikoille, apteekki ja joitakin muita, joita en enää muista. Kun suurin osa asiakkaista oli jo hoidettu, muutamat vapaaehtoiset ryhtyivät laittamaan ruokaa; tosi hyvää salaattia, kanaa ja paistettua leipää. Kaikki oli siis ilmaista kyläläisille. Mun mielestä se oli jotain todella, siis TODELLA, hienoa. Mulle tuli sellainen olo, että mäkin haluan auttaa. Ja mä olin sen jälkeen ihan tosi hyvä mieli. Ja ajattelin vain, että toisten ihmisten auttaminen on vain jotain todella, todella kaunista J

Trujillo es lindo

From the previous texts has passed a little time… I’m sorry. I just have had so much things to do, or then I’ve been resting after doing something, so I haven’t had time to write.

About two weeks ago, that was actually the same week when I returned from the Oriente trip, I went to Peru with my papí y Edu. We went there with my papí’s friends Rocio y Miquel. We rented a car and left from Portoviejo five or six o’clock on Friday. We went first to Guayaguil, then to Machala and then to the border of Ecuador and Peru to Aguas Verdes. We arrived at the border, about half past twelve at night. I got two labels to my passport at the border. With a car it took a little bit longer, so after about an hour we continued our trip first to Tumbes, Chiclayo and then Piuraa until we arrived in Trujillo.

Trujillo is Peru's third largest city. There live about three times more people than in Tampere. In Peru live about two times more people than in Ecuador, and about six times more than in Finland. Peru’s currency is the New Sol. One dollar is about 2.7 sols. Peru is poorer than Ecuador, and that's why everything is cheaper there than in Ecuador. I bought one kiosk two mandarins and one apple and it cost a total a little less than half sol... And if I buy them here in Ecuador, it probably would cost a little bit more than half-dollar. But that’s about one and a half sol… And anyway the prices didn’t look like really expensive. For example, normal t-shirt seemed to pay 30 sols, but because it was sols, it was a little more than 10 dollars.

En Trujillo 

The trip took 19 hours. My back was a little bit stuck after the trip. Oh, yeah, the police stopped us in Peru twice. The first time was shortly after crossing the border. They said that there was something wrong in the lights. But after a small conference we gave to the police 100 soles, and then everything was alright. The second time was closer to Trujillo. We were just looking at the intersection where we should go when the police asked for us to join him. I don’t know, was there something “real” thing, but if so, then the issue was forgotten when we asked the way to Trujillo. Police only advised us the way, we thanked, and continued our trip.

Mi papí, Miguel y Rocio

On Saturday night we went to the stadium to watch football. We saw Colombia-Guatemala game. I don’t like football that much in itself, but when we were in the stadium to see it, it was much more interesting. Even Colombia-Guatemala game, although just one goal was done during the whole game. Ecuador-Peru game was a lot more interesting. Ecuador won Peru 3-2. We were about the only ones who were in Ecuadorian side. The stadium was full of Peruvians in reds shirts. Rocio and Miguel's son, 17 years old Miguel, play in Ecuador team. These games were just for juniors. The maximum age was 18 years. Miguel did Ecuador's first goal.

On Sunday we just spent time in the centre and shopped. On Monday, we went to watch football again. Unfortunately, Ecuador lost to Colombia L. When the game ended we ran to the car and started to drive back to Ecuador. Tuesday's side we stopped to Huaguillas after the border. That is therefore just on the border of Peru and Ecuador. We went to a small walk back to Peru. It was pretty fun. We walked across the river and above the bridge was kind of a big poster that welcomed in Peru, and the other way around.

El equipo del Ecuador

A couple of weeks ago on Wednesday, my friend Karoliina took me and Adriana's choir entrance exams. I mean, we went to a "youth centre" where you can do theatre, take guitar lessons, join to scout and choir. There is also a one group to 18-27 year olds persons who don’t study or do work. The place is funded by the government, or at least assisted. But the teachers are volunteers, so it’s free. We, I and Adriana went into the choir room and met some lovely new people. We started by doing vocal exercises after the computer. Then we split into two groups, boys and girls, to practice. I was wondering a little that don’t they have a teacher. But the teacher was just a little late in Ecuadorian style, like two hours... Well after the exercise the teacher asked me to sit on the chair next to him and asked a few questions. The teacher asked me to sing something. All other choristers were there and looked at me. I was a little nervous... After that I sang with her teacher's scale, he determined my vocal range and then sang a little phrase after him, and that's all . After the test, he said that welcome to the choir, you're a soprano. Then was Adriana's turn. She also got in to the chorus. Now I go (at least) three times a week in the choir. And it's just super fun. I think back to the choir classes there last spring, which were a bit boring, and how one and a half hour always felt an eternity. Here, three hours with my friends go really fast. People in the choir are just awesome!!! J

Yesterday I got up before eight. I ate a really quick breakfast and went with my mamí and Camila to pick up my abuelita (granny) and Håvard´s mamí. Abuelita is Lions club member. My mamí and Håvard’s mamí were there to help. We all went to a village which is close to Portoviejo. There was a closed square in the village (I wonder if you can really say that) with two concrete building. We put up there volunteer -powered health centre. There were real doctors, which had their own points where they worked. There were two points to “the normal medical care”, one to gynaecologist, to urologist, to neurologist, to diabetics, to a pharmacy and a few others, which I can’t remember. When most of the customers had already taken care of, some volunteers began to cook; really good salad, chicken, and fried bread. All that was free to the villagers. I think that was something really, I mean really, great. I felt that I also want to help. And then I was really happy. And I just thought that helping other people is honestly something really, really beautiful J

Hace unas dos semana, en realidad la misma semana, cuando volví del Oriente, me fui a Perú con mi papí y Edu. Fuimos allí con amigos de mi papí, Rocio y Miguel. Alquilaron un coche y salimos de Portoviejo a las cinco y media el viernes. Primero llegamos a Guayaguil, a Machala y luego a la frontera de Ecuador y Perú a Aguas Verdes. Llegamos a la frontera más o menos a las 00h30. En la frontera de Ecuador y Perú me dieron dos nuevos etampillas. Una que significa que fui de Ecuador y otra q significa que llegé a Perú.Demoramos como 1 hora por el tramite del permiso del, entonces despues nos fuimos primero a Tumbes, a Chiclayo, Piura y luego despues de un largo viaje llegamos a Trujillo.

Trujillo es la tercera ciudad más grande de Perú. Alli viven cerca de tres veces más personas como en Tampere, (en Finlandia). En el Perú viven cerca de dos veces más personas que en Ecuador, y aproximadamente seis veces más que en Finlandia. La moneda de Perú es el Nuevo Sol. Un dólar es de unos 2,7 soles. Perú es más pobre que Ecuador, y por eso allí  todo es más barato que en Ecuador. Compré en un kiosco dos mandarinas y una manzana y me costó en total solo un poco menos de medio sol... Y si los compro aquí en Ecuador, probablemente me costará un poco más q medio dólar. Ese es uno y un medio sol... Y todos los precios no parecía muy caro. Por ejemplo, una camiseta normal, parecía que pagar 30 soles, pero por que era soles, era un poco más de 10 dólares.

Elias, yo, Adriana y Stefany

El viaje llevó 19 horas. Mi espalda estaba un poco atrapada después el viaje. Oh, sí, la policía nos detuvieron en el Perú dos veces. La primera vez fue un poco después de cruzar la frontera. Dijeron que había algo malo en las luces. Pero después una pequeña conferencia se les dio a la policía 100 soles, y luego todo fue bien. La segunda vez estaba más cerca de Trujillo. Estábamos buscando en el cruce a donde deberíamos ir cuando la policía pidieron que nos unamos a él. No sé, si la policía quería decir algo "real”, pero si es así, entonces el tema fue olvidado cuando preguntamos el camino a Trujillo. Policía solo nos dijó a donde tenemos que ir, les dimos las gracias, y continuamos el vieje.

El sábado por la noche fuimos a el estadio a ver el fútbol. Vimos el partido Colombia-Guatemala. No me gusta el fútbol en sí mismo, pero cuando estábamos en el lugar para verlo, era mucho más interesante. Incluso patrido Colombia-Guatemala, aunque durante todo el juego se hizo solo un gol. El partido Ec<<uador-Perú era mucho más interesante. Ecuador ganó a Perú 3-2. Eramos los únicos que estabamos del lado ecuatoriano. El estadio estaba lleno de ​​peruanos con camisetas rojas. El hijo de Rocio y Miguel, Miguelito, juega en el equipo de Ecuador. Estos juegos eran sólo para los jóvenes. La edad máxima fue de 18 años. Miguelito hizo el primer gol de Ecuador.

Domingo acabamos de pasar el tiempo en el centro y hacer compras. El lunes, fuimos a ver el fútbol de nuevo. Desafortunadamente, Colombia ganó a EcuadorL. Cuando el juego terminó corrimos al coche y empezamos a conducir de vuelta a Ecuador. Lado del martes de la frontera fuimos a un pequeño paseo por la frontera del lado peruano ecuatoriano en Huahuillas. Fue bastante divertido. Cruzamos el río y sobre el puente era una especie de gran cartel que daba la bienvenida en el Perú, y al revés.

Hace un par de semanas atrás el miércoles, mi amiga Karolina nos llevo a mi y Adriana, a exámenes de ingreso al coro. O sea, fuimos a un "centro juvenil" donde se puede hacer teatro, tomar clases de guitarra, scouts y coro. También hay una parte de un grupo de jóvenes de 18 a 27 años que no estudian, ni trabajan. El lugar es un proyecto financiado por el gobierno, o por lo menos asistido. Pero los profesores son voluntarios, por eso es gratis. nosotros, yo y Adriana, entramos a la sala del coro y conocimos a personas muy lindas. Empezamos haciendo ejercicios voca lescon en la computadora. Luego nos dividimos en dos grupos, los chicos y las chicas, a ensayar. Me preguntaba un poco que no tienen profesor. Pero el profesor era llego un poco tarde, como dos horas... Bueno después del ensayo el profesor pidió que nos sentaramos junto a él y me preguntó a algunas cosas. El profesor me pidió que cantara algo. Todas las demás coristas estaban allí y me miraron. Yo estaba un poco nerviosa... Después yo cantaba a escala con él, determinó mi rango vocal y canté una pequenä frase después de él, y eso es todo . Después de la prueba , me dijó que era bienvenida al coro, eres una soprano. Luego el turno de Adriana. También él llegó al coro . Ahora voy a asistir (al menos) tres veces a la semana en el coro. Y es super divertido. Vuelvo a pensar en las clases de coro allí la pasada primavera, que eran un poco aburridos, y como una y media hora siempre me sentí la eternidad. Aquí, tres horas con mis amigos ir muy rapido. La gente en el coro son super cheverisimo!!! J

Ayer me levanté antes de las ocho. Me comí un desayuno muy rápido y me fui con mamí y Camila a recoger a mí abuelita y a mamí de Håvard. Abuelita es miembro del Club de Leones. Mí mami y mamí de Håvard estaban allí para ayudar. Todos nos fuimos a un pueblo que está cerca de Portoviejo. En el pueblo había un lugar cerrado con dos edificios de hormigón. Pusimos un centro de salud. Todos los que trabajaron allí fueron voluntarios. Habían médicos reales, que tenían sus puntos donde trabajaban. Habían dos puntos de medicina general, un ginecólogo, un urólogo, un neurólogo, para los diabéticos, tambien una farmacia y algunos otros, que no me acuerdo. Cuando la mayoría de los pacientes ya se habían atendido, algunos voluntarios comenzaron a cocinar; buena ensalada, pollo y pan frito. Todo era gratis a los habitantes del pueblo. Creo que eso fue algo realmente, realmente bueno. Sentí que yo tambíen quiero ayudar. Y entonces yo me senti muy feliz . Y pienso que el ayudar a otras personas es algo muy, muy hermosoJ.

Yo y mi hermosa sobrina <3

Este es el Ecuador :)

Hasta pronto, adiós!

Tara :)

Oriente es lindo

Hola!

Ensimmäinen YFU:n retki takana. Keskiviikkona lähdimme heti aamusta bussilla Quitoon. Matka oli kahdeksan tuntia. Yövyimme Quitossa yhden yön ja suuntasimme torstaiaamuna kohti sademetsää. Matka oli tällä kertaa viisi tuntia ja matkan aikana saimme taas nauttia kauniista vuorimaisemista. Sen viiden tunnin päästä matka jatkui veneillä Rio Napoa pitkin meidän hotellillemme, joka oli Casa del Suizo. Hotelli oli hieno. Se oli mäen päällä ja Rio Napo kulki siitä ihan vierestä.

Ensimmäisenä päivänä meillä ei ollut mitään ohjelmaa, joten hengailimme uima-altaassa. Ja kävimme pienellä tyttöporukalla kävelyllä kylässä, jossa hotellimme oli. Tykkäsin kävelyreissustamme. Saimme nähdä taas erilaisen asuinalueen. Kylässä asui lähinnä Ecuadorin alkuperäisasukkaita, jotka puhuvat quitchuaa.

Käveleviä puita

Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen sademetsään. Kävelimme reilun tunnin mäelle. Aina välillä pysähdyimme kuuntelemaan kun opas kertoi jotain. Näimme muun muassa kävelevän puun. Se kasvattaa uusia juuria siten, että se voi liikkua jopa kymmenen metriä alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Näimme myös todella monia erikoisia kasveja. Mäen päällä meitä odottivat todella hienot maisemat sademetsän ylle ja mehutauko. Oli meinaan ihan hiukkasen kuuma. Metsäreissun jälkeen menimme rannalle, jossa meitä odottivat käsin sidotut lautat. Ja lähdettiin sitten liikkeelle lauttojen kanssa. Se oli aika kivaa. Ja tietenkin homma muuttui aika pian siihen että kaikkia vaan tönittiin pois lautalta. Vaikka ilma oli todella lämmintä, niin vesi oli kylmää! (Tai ehkä se tuntui vain kylmältä sen takia, että ilma oli niin paljon lämpimämpää) 

Meidän opas :)

Lauantaina menimme aamulla sairaiden eläinten hoitolaan. Se oli aika kiva. He yrittivät siis hoitaa eläimet kuntoon ja vapauttaa ne uudestaan, mutta joitakin ei vain voitu vapauttaa. Heti ensimmäisenä meitä oli vastassa oudon näköinen lintu, joka käyttäytyi hieman uhkaavasti. Se levitteli meille siipiään ja päästeli tosi matalaa ääntä. Mutta tämä kyseinen lintu päätyi seuraamaan meitä koko kierroksen ajan. Se lintu oli siis vapaa. Se oli kerran ollut hoidossa paikassa, mutta se oli jo vapautettu.

Kun olimme yhden lintuhäkin luona, kuulin yhtäkkiä kuinka joku mies sanoi puusta ”Hola!”, mutta se olikin papukaija. Mutta se todellakin kuulosti ihmiseltä. Näimme myös anakondan, joka oli hieman masentunut ja oli väärässä paikassa. Ehkä pelottavin oli musta miesten tappaja apina. Hän oli kuulemma muuten täysin terve, mutta kun hän oli vapaana metsässä, niin hänellä oli tapana tappaa kaikki urokset ympäriltään. Jopa välillä ollessaan häkissä se kiskoo katon päältä kulkevia urosapinoita alas. Apinoiden sarjamurhaaja. Pelottavaa…

Sieltä lähdettyämme lähdimme isoilla renkailla laskemaan jokea. Joki virtasi joissain kohdissa melko voimakkaasti. Se oli tosi kivaa. Ja me mentiin oikeasti melko pitkä matka niillä renkailla. Me vaan löhöttiin niillä renkailla ja annettiin virran viedä.

Nää on oikeasti ihan TODELLA isoja papukaijoja

Iltapäivällä menimme perhostaloon. Siellä oli todella paljon hienoja perhosia. Pienimmät perhoset olivat suunnilleen Suomen suuriinpien perhosten kokoisia ja suurimmat olivatkin sitten TODELLA suuria. Paikka oli jotenkin todella lumoava, vaikka maassa olikin aika paljon kuolleita yksilöitä. Siellä lenteli niin monia kirjavia perhosia. No toisaalta, mähän tykkään todella paljon perhosista muutenkin, kaikesta kauniista ja väreistä, joten… Ja olen todellakin todella iloinen, että mun äitini ja Stockan myyjä saivat minun ostamaan sen kameran kymmenkertaisella zoomilla, eikä vain kolminkertaisella.

Retki oli musta tosi kiva, vaikka mulla olikin melko huono olo koko paluumatkan kotiin. Aika moni on ollut tuo retken jälkeen kipeä. No mutta se on pikkuseikka. Reissu oli huippu ja sain nähdä niin paljon kaikkea hienoa.

First trip with YFU has passed. We went to Quito on Wednesday morning. It took eight hours. We slept one night at Quito and on Thursday morning we took a bus ride to the rainforest. After five hours in the bus we continued our trip by boats down to the River Napo to our hotel, which was Casa del Suizo. The hotel was great. It was on the top of the hill and the River Napo run beside of it.

On first day we didn’t have any programs so we just spent time at the swimming pool. We went to the village in small group. Our hotel was in small village. I really liked our walk in the village. We saw something different. There lived like native Ecuadorians in the village. And they spoke quitchua.

Next morning we went to the rainforest after breakfast. We walked over one hour to a hill. At times we stopped to listen to our guide when he told us something. We saw for example a walking tree. It can grow up new roots so that the tree can move ten meters from initial growth of position. We saw also really exotic plants. On the top of the hill the beautiful scenery was waiting for us. And we had also a little juice break. We were so hot. After rain forest we went to the river. And then we went continued our way with ferries. Well people started to push each other’s to the water really soon. Even the weather was really hot the water was really cold! (Or maybe the water just felt really cold because the weather was so hot)

On Saturday we visited the centre for wounded and displaced tropical rainforest animals Amazónico. That was nice. They tried to help animals and then release them. Unfortunately they can’t do that every time. For the very first we were greeted by very strange looking bird who was acting a little menacing. It spread us its wings and made ​​some really deep voices. But the bird ended up to follow us through the whole round. The bird was free. It had once been treatment out there, but it had already been released.

When we were visiting one bird cage I heard how one man said “Hola!” from the tree. But it was a parrot. But it really sounded like a man. We also saw an Anaconda, which was a little depressed and in the wrong place. Perhaps scariest was the black monkey how killed male monkeys. He was reportedly an otherwise perfectly healthy but when he was free in the forest he used to kill all the males around him. Even when he was in the cage, he pulled off male monkeys witch were walking on the roof of the cage. Serial killer of monkeys. Creepy…

When we left from there we left down the river with big tires. The river flowed at some points quite strongly. It was really fun. And we actually went quite a long way with the tires. We just laid on the tires and gave the flow to take us.

At the afternoon we went to the butterfly house. There were a lot of beautiful butterflies. The smallest ones were like the biggest ones in Finland and the biggest ones were REALLY big. The place were really enchanting although there were quite a lot of dead specimens. And I'm actually really glad that my mother and Stockmann seller got my buy a camera with tenfold zoom, not just triple.

Koko perhostalon ehdoton kunkku

The trip was really nice to me, even though I had a pretty bad feeling the entire trip back home. Quite many had been after that tour. Well, it is a trifle. The trip was excellent and I saw so many great things.

El primer viaje con YFU fue de la semana pasada. Fuimos al Oriente. Bueno primero  viajamos a Quito y dormimos allá una noche. Distancia al Oriente de Quito fue cinco horas.  viajamos en autobus y seguimos al hotel en los barcos. Nuestro hotel, Casa del Suizo, fue muy bonito. En Quito hubo demasiado frío, pero en Oriente hubo calor como acá en Portoviejo.

En el primer día no tuvimos ningún programa, entonces nos pasamos tiempo en la piscina. Y fuimos a caminar en pueblo. El viernes nos fuimos a caminar a selva. Eso fue divertido, interesante y nos vimos muchos paisajes muy lindos. A mí me gustan mucho los montañas. Es que en Finlandia no hay ningún, pero acá hay. O sea en Finlandia solo hay pequeños lomas. Pero no en mi ciudad...

En el segunfo día visitamos la estación de recate de animales Amazonicó. Allá fueron muchos pajaros muy lindos. Y  escuchamos muchos historias interesantes de los animales. Y por la tarde nos fuimos a casa de mariposas. Que lindo! A mi me encantan los mariposas! Y acá en Ecuador hay mariposas muy grandes y con muchos diferentes colores.

Me gustó mucho nuestro viaje :)

Adios
Tara 

Me enamoré de Marc Anthony ;)

Hola!

Aika on mielenkiintoinen käsite. Aika on mennyt tosi nopeasti ja nyt on JO marraskuu. Mutta toisaalta kuluneisiin kuukausiin on mahtunut tosi paljon kaikkea. Olen kyllä ehtinyt jo tekemään kaikenlaista, ja oppinut tosi paljon uutta. Ja aika jännää on sekin, että jos ajattelen, että jokin asia on tapahtunut neljä viikkoa sitten, niin se ei tunnu niin kaukaiselta kuin jos sanon, että kuukausi sitten. En mä tiedä musta vaan tuntuu aina välillä, että aika lipuu mun käsistä.

No joo. Viime viikolla oli ystäväni Jenyn synttärit. Ja valmistimme hänelle Adrianan kanssa hienon jättikortin tai julisteen. En tiedä millä nimellä sitä pitäis kutsua. Meni koulun jälkeen Adriana kanssa kaupungille ostamaan askartelutarvikkeita ja sitten Adrianan kotiin. Siellä sitten askartelimme sitä korttia yli kaks tuntia ja tutustuin samalla Adrianan pikkusiskoon. Kortista tuli hieno vaikka itse sanonkin ja Jeny tykkäs siitä J

Myös Joelilla oli synttärit viime viikolla. Oikeaan synttäripäivään mennessä me ei ehditty tekee mitään. Kun me kolme Jenyn ja Adrianan kanssa ei löydetty mistään sopivaa aikaa, jolloin oltais voitu tehdä sitä. Mutta menimme Jenyn luo sunnuntaina sitten ja teimme Joelille sellaisen hienon vihon, joka oli täynnä kuvia, ystävyysfraaseja ja kaikenlaista kivaa.

Käytiin näköalapaikalla Jenyn ja Adrianan kanssa. Sieltä näki koko Portoviejon. Se oli aika hieno. Täytyy käydä siellä toisen kerran sit kun sateet on alkanu, ja myös pimeällä, kun valot on päällä. 

Ja sunnuntaina menimme Mantaan katsomaan MARC ANTHONYA!!! EN ollut aiemmin kuunnellut hirveesti sen musiikkia, muutaman kappaleen olin kuullut. Ja sit kun sain tietää, että me mennään kattomaan sitä, niin olin kuunnellut muutamia kappaleita lisää. Tykkäsin konsertista tosi paljon. En ole aikaisemmin ikinä käynyt niin isossa konsertissa. Paikalla oli ihan järkyttävästi porukkaa. Oltiin aika kaukana, mutta me ostettiin muutama muovituoli, niin niitten päällä seistessä näin sinne lavalle asti. Ja tietty kattelin sitä screeniä, joka oli aika lähellä. Keikka loppu joskus vartin yli yks yöllä ja oltiin kotona joskus kolmen aikoihin. Onneksi seuraava päivä koulussa oli tosi löysä.

Ens keskiviikkona me lähetään ajaa Quitoon heti aamusta sillä torstaina sukellamme Amazonin sademetsään!!! Ihan huippua, odotan innolla J

Täällä olen flunssassa punaisen nenän kanssa, jota aristaa, koska täytyy niistää 24/7… Nukun, katon jonkun leffan ja juon teetä, niin eiköhän se siitä. J

Hei muuten, jos joku haluaa kysyy multa jotain tai haluaa tietää jostain jotain, tai haluaisi, että kerron jostain asiasta, niin laittakaa mulle viestii tuohon alapuolelle kommentteihin tai viestii facessa J

Time is strange thing. Time has ran really fast. Now it’s ALREADY November. But, I have done really many things during past few months. And learned much new things. And that’s also strange that if I say that something happened one four weeks ago, it doesn’t feel that bad that if I say that something happened one month ago. I don’t know I just feel that time is running too fast.

On last week was my friend’s Jeny’s birthday. We did her one gift with Adriana. I went to Adriana’s house after school and we did that card/poster more than two hours. I met Adriana’s little sister. The card was pretty and Jeny liked that J

Also Joel’s birthday was on last week. We didn’t do anything for the real birthday because we didn´t have time. But last Sunday we, Adriana and I, went to Jeny’s home and we did a little “book” to Joel. It was full of photos, phrases for friend and all kind of nice things for Joel.

On Sunday we went to watch MARC ANTHONY with my family!!! I hadn’t listened to his music really much before, only few songs. I liked the concert really much. That was my first time in big concert.  There was really much people. We were quite far from the stage, but there were many screens. And we had chairs so I could also see to the stage. We were at home about at 3 o’clock at the morning. Luckily next day at the school was easy.

Next Wednesday we will drive to Quito because on Friday we will go to the rainforest!!! Awesome, I’m really looking for that J

I have flu. I think that I will sleep, watch one movie and drink tea maybe that will help me J

Hey if someone wants to ask me something or know something, you can write me comment or message on Facebook J

Mucha gente

Mi hermana y papí <3

Minä ja Portoviejo <3

Adios!

Tara :)

Nueva familia :)

Hola!

Tällä kertaa voisin esitellä mun uuden perheen. Vaihdoin siis perhettä noin kuukausi sitten. Se ensimmäinen kuukausi, jota myös kuherruskuukaudeksi voidaan kutsua, meni hyvin. Ja just mä tsemppasin ihan kympillä, vaikken sitä välttämättä itse tiedostanutkaan. Ja samoin teki mun perhe. Mutta sen jälkeen kun arki alko asettua aloilleen, ja mä rupesin ymmärtää paremmin espanjaa, niin myös niin sanotut ”ongelmat” alkoivat myös. Aattelin eka, etten halua vaihtaa perhettä, koska aattelin, et se ois jotenkin huono asia jos vaihdan perhettä. Tai, että oisin jotenkin epäonnistunut vaihto-oppilaana. Mutta tälleen jälkikäteen kun aattelen, niin eihän se nyt sitä tarkota. Jotenkin vaan meidän ”kemiat” eivät nyt oikein kohdanneet.

No menin juttelemaan aluevalvojan kanssa, ja muutin hänen luokseen. Suunnitelmana oli, että asuisin heillä sen aikaa, että mulle löytyy uus perhe, mutta siitä tulikin mun vakituinen perhe.

Mun perheeseen kuuluu papi, mami, 21- ja 19-vuotiaat veljet Santy ja Edu, vanhin lapsi 23v, ja perheen ainoa tyttö, Maria, asuu yläkerrassa puolisonsa, Luisin, ja puolitoistavuotiaan tyttärensä, Camillan, kanssa. Asumme omakotitalossa, jossa on tosiaan kaksi kerrosta. Mulla on oma huone ja oma vessa. Meillä on iso betoninen takapiha, jossa on pieni uima-allas. Se oli aika likanen kun tulin, mut me siivottin se papin kanssa syyslomalla. On aika hienoo kun voi koulupäivän jälkeen pulahtaa altaaseen jäähdyttelemään. Meillä on myös auto, mutta just tällä hetkellä se on korjaamolla. Edu joutu kolariin sillä lauantaiaamuna. Bussi ajo sen kylkeen melko pahasti. Ja auto tosiaan meni melko pahasti ruttuun, joten se on nyt korjaamolla. Edulla on nyt niskatuki ja poskessa naarmu, mutta ei mitään sen vakavampaa… Onneks.

Santyn kanssa meillä on mukava harrastus, jonka nimi on ”kuka saa nopeammin kitarankielen rikkii”. No ei vaan. Käytiin kunnostamassa yhessä musiikkiliikkeessä Santyn kitara, josta puuttu kaks kieltä. Kun päästiin kotiin sen kitaran kanssa, niin me ryhdyttiin virittää sitä. Mutta huomattiinkin, että kaksi ylimmäistä kieltä olikin väärin päin. No mä rupesin vaihtaa niitä oikein päin. Ja samalla katkasin toisen niistä kielistä… No ei se mitään mentiin sitten pari päivää sitten uudestaan siellä liikkeessä.

Tällä kertaa myyjä vaihto kaikki kielet. No kun päästiin kotiin niin Santy rupes virittää taas sitä kitaraa. Ja KATKAS samalla yhden kielen!!! No mentiin sit vielä samana päivänä uudestaan sinne liikkeeseen. Pyysin sit samalla että he voisivat virittää sen kitaran valmiiks, ku ei me amatöörit osata… No NYT meillä on kitara, jolla voi soittaa J



18.10 oli Portoviejon 193-vuotispäivä. Sen takia ei ollut koulua perjantaina eikä torstainakaan. Sen sijaan kaupungilla oli kulkueita. Torstaina oli koulujen kulkue. Kaikista Portoviejon kouluista oli ryhmä oppilaita ja opettajia kävelemässä kadulla.

Ekana käveli pari oppilasta koulun vaakunan kanssa ja Portoviejon lipun kanssa. Seuraavaks tuli yks tai kaks tyttöö jotka oli pukeutunut hienoon asuun. Ja heidän perässään tuli neljässä jonossa lisää tyttöjä. Kaikilla oli sellanan hieno tupsupäinen sauva.






Tyttöjen perässä tuli sitten soittajat. Oppilaita kellopelien, torvien ja rumpujen kanssa. Ja heidän perässään sitten opettajia ja mahdollisesti vielä lisää oppilaita.

 

Aina välillä koko kulke pysähty ja soittajat soitti jotain muuta kun marssimusaa, ja tytöt tanssi niiden tupsusauvojen kanssa. Mä pääsin aitiopaikalle kattelee tapahtumaa, kun mun äidin työpaikan ikkunasta näki suoraan kadulle, jossa marssittiin.


Tykkäsin tapahtumasta tosi paljon. Mun mielestä oli hienoo ku ihmiset käveli ja soitti samaan aikaan. Ja ku se kuulosti niin hienolta. No mut hei lattari musaa livenä…Lattari rytmejä J ei mitään sen ihmeempää, mutta tykkäsin. Olin aika ymmälläni kun yks koulu soitti Alexandra Stanin Mr. Saxobeat...

Perjantaina kävelivät instituutit, mutten ollut katsomassa sitä. Vilkuilin alkua telkkarista. Siellä oli poliiseja, lääkäreitä ja joku ryhmä miehiä ponchoissa ja he ratsastivat kirjavilla poneilla. Myöhemmin kun kävin kaupungilla, niin näin sotilaita ja ratsupoliiseja.


Tähän loppuun tällännen hauska nippelitieto. Tiesitkö että Christina Aguileran isä on Ecuadorilainen? Ja että Aguilera on tehny yhen albumin kokonaan espanjaks? No nyt tiedätte. Mä en tienny ennenkun tulin tänne, mutta nyt tiedän J Sain tietää et myös Beyoncella on biisei espanjaks O.o

This time I could introduce my new family. I changed family about one month ago. First month with my previous family were nice. And I tried to behave really well. Even when I didn’t realize that I was doing that. And I think that my family also tried to be as nice as possible. But when everyday began to pass, and I started to understand Spanish more, also “problems” began. I thought that I don’t want to chance family, because I thought that, that is something bad. Or that I’m not good exchange student. But now when I think it, I now that it doesn’t mean that. Our chemistry just didn’t work.

Well I went to talk to my area rep and I moved to his house. We had planned that I’ll be there until he fined me a new family. But I won’t change family anymore. I’ll stay with them. J

Now I have dad, mom, 21 and 19 years olds brothers Santy and Edu. My sister, 23 years, lives upstairs with her husband, Luis, and daughter, Camilla. I have own room and own toilet. We have big concrete yard, and there’s a little swimming pool. We also have a car. Well, right now we don’t have, because Edu had an accident… One bus run into the side quite badly. Luckily Edu is fine.

Jeny y Adri <3

I have new hobby with Santy witch name is “who can break a guitar string faster”. hehehehe. We went to music shop to repair his guitar. And at home we started to tune it up. And I broke one string. Well, we went to the shop again. And when Santy started a tune it up again he broke one string. So when we went to that shop third time I asked them to tune it up for us, because we couldn’t do that… Well, NOW we have guitar with six string and it’s in tune J

18.10 was Portoviejo’s 193rd birthday. And we didn’t have school on Thursday or on Friday. There was parades in the centre. On Thursday was parade of schools. I liked that really much. Because there was great live music. And music here. I just love it. All the rhythms!!  On Friday was parade of institutes. I wasn’t at the centre to watch it, but I watched that from TV for a little time. There were police officers, doctors and group of men with ponies. And later when I went to the centre I saw soldiers and Mounties.


Did you know that Christina Aguilera’s dad is from Ecuador? And that she have one album what is in Spanish? Well at least now you know. I didn’t know that before, but now, yes. J Also Beyonce has songs in Spanish.

Hola amigos. Que he hecho? Bueno, hace un mes cambié la familia. Ahora tengo mamí, papí, dos hermanos mayores y una hermana mayor. Mi ñaña tiene una hija hermosa. Se llama Camilla y ella tiene 1,5 años. Yo paso mucho tiempo con ella. A mi me gusta mucho mi familia. A todas personas en mi familia J Muchismo <3

Ya puedo entender mas español, pero a veces quiero aprender mas rapido. Todos los dias aprendo muchas palabras, bueno no puedo memorizar todos palabras inmediamente, y eso me molesta. Yo si se que es inposible memorizar todas nuevas palabras que he escuchado o memorizar que significan, pero a veces espero que es posible.

Pero algo que he hecho para aprender español, yo he traducido canciones. Porque me encanta escuchar musica, entonces cuando se que dice en una cancion y escucho esa cancion otra vez, voy a entender que dice y voy a aprender palabras. Eso si es facil y me gusta entender las canciones :)

Y la samana pasada Jeny me explicó algo en español, y yo entendi! Eso me puse muy alegre. Si es verdad que no entiendo siempre que quiere decirme, pero ahora entiendo mucho mas como antes, verdad? J  Pero paso a paso. Tambien yo he comprado unaos cosas sola. Eso fue algo muy grande para mi. 


Mulla ei oo vielä kuvia mun perheestä, mutta yritän saada ens postaukseen muutaman kuvan. J

I don't have fictures from my family yet, but I try to put here some pictures next time. J


Adios y hasta luegoTara :)